VUOSI SITTEN
Mä inhoan kun en pysty kirjoittamaan, kun mulla ei kertakaikkiaan oo mitään niin mielenkiintoista sanottavaa, että sen voisi puolelle kansalle kertoa. Kyse ei oo siitä ettenkö haluaisi kirjoittaa, mä en vaan keksi mitään, tai kaikki mitä keksin, tuntuu lopulta ihan tyhmältä. En saa raahattua itseäni koneen ääreen muuhun kun Sims -jumalana leikkimiseen ja ehkä parin hassun kuvan muokkaamiseen, joita niitäkään ei oo kauhean montaa siunaantunut lähiaikoina. Odotin tosi paljon lunta, ja kun sitä viimein tuli ja tarkoitus oli ottaa monenmonta ihanaa kuvaa Pihkasta, muut suunnitelmat vei ja koirakuvat jäi. Onneksi nyt tammikuulle ainakin on luvattu kunnon talvisäitä, niin saan täytettyä taas kuvavarastot nappisilmästä. Tasan vuosi sitten tähän aikaan mä olin jo nukkumassa. Mä olin saapunut Englantiin aamusta, ottanut pitkän suihkun ja parin tunnin päikkärit, syönyt ekaa kertaa mozzarellapastaa, tavannut ujon kuusivuotiaan josta paljastuikin ihan hirveän puhelias, ihana tyttö, sekä nä