VERY FIRST

Moikkamoi!

Mä olen Katianna, 20-vuotias tyttö Espoosta. Rakastan matkustelua ja kieliä, koiria, hyvää kasvisruokaa sekä kirjoja. Valokuvaaminen ja kirjottaminen ovat myös lähellä sydäntä, ihan kuten myös koiranäyttelyt, joita harrastan juuri vuoden täyttäneen karvalapsoseni Pihkan kanssa. Erosin juuri amiksen lähihoitajalinjalta ja allekirjoitin eropaperit McDonald'sille, sillä muuten edessä olisi hiukan pitkä työmatka..

Olin lukuvuoden 2015-16 vaihdossa Kaliforniassa, USAssa, josta kirjoitin myöskin blogia. Kyseinen virtuaalipäiväkirja jäi kuitenkin kesken amerikanpäivien humahtaessa ohi enkä halunnut jatkaa kirjoittamista saman osoitteen alle enää näin pitkän hiljaisolon jälkeen. Uuden blogin aloittaminen tuntui paremmalta idealta, joten pidemmittä puheitta toivotan tervetulleiksi kaikki vanhat että uudet lukijani - tällä kertaa koneen nokka suuntaa kohti Gatwickin lentokenttää Lontoossa!


Vaihtovuosi sai mut haluamaan ulkomaille yhä vaan enemmän ja enemmän. Oon kypsytellyt ajatusta ulkomaille muutosta siitä lähtien, kun SASin koneen pyörät koskettivat Helsinki-Vantaan lentokentän kiitorataa kymmenen kuukauden poissaolon jälkeen. Tarkoituksena oli ensin hankkia paperit lähihoitajana, mutta kun kaikki oppitunnit kuluivat aupair -blogeja lukien ja AupairWorldia selaten, mun oli pakko myöntää itselleni että musta ei nyt lähihoitajaa tule - ainakaan vielä. Ei muuta kun opon puheille ja eropapereita allekirjoittamaan, hostperhettä etsimään ja Mäkkärin työsopimusta purkamaan. Aina voi palata opintojen ja Big Macien pariin, mutta on vaan lähdettävä maailmalle toteuttamaan unelmiaan.


AupairWorld ei onnekseni tuottanut tulosta, jonka vuoksi siirryin hakemuksieni kanssa Facebookkiin ja sitä kautta au pair in UK -ryhmään. Yön pikkutunteina kirjoitin sinne kertomuksen itsestäni ja odotuksistani aupparivuodelta eikä mennyt kauaa kun aloin saada yhteydenottoja eri perheiltä. Junamatkat töiden ja kodin välillä menivät aikalailla noita viestejä lukiessa ja pohtiessa, kenellä olisi paras lapsi.
Sunnuntaisen työvuoron aikana olin saanut viestin eräältä naiselta, joka kertoi olevansa kuusivuotiaan tytön äiti. Hän kysyi haluaisinko videochatata hänen kanssaan ja sovittiin ajaksi iltakahdeksan Suomen aikaa. Paria minuuttia yli puhelin soi ja juttu luisti, kun N kyseli musta ja mä hänen perheestään samalla, kun mä kävelin kohti Kauniaisten juna-asemaa.
Maanantaina nykyisten hoitolasteni äiti laittoi viestiä N:lle musta ja samana iltana sovittiin musta tulevan heidän seuraava au pair.


Mun tuleva hostperhe asuu Broxbournessa, noin puolen tunnin junamatkan päässä Lontoosta. Perheen äiti on kotoisin Venäjältä ja isä Ukrainasta, eli kyseessä ei ole ns. "oikea" brittiperhe, mikä mua ei haittaa yhtään. Päinvastoin, oon niin iloinen siitä että pääsen samalla tutustumaan myös vähän venäläiseen ja ukrainalaiseen kulttuurin! Toivottavasti mun päähän tarttuisi myös pari hassua sanaa venäjää. Molemmat vanhemmat on 33 -vuotiaita eli meillä on heidän kanssa vaan 13 vuotta ikäeroa, mikä on aika kiva. Edellisen aupairin mukaan N ja O ovat tosi rentoja ja hänen mukaansa en tule koskaan kuulemaan heidän riitelevän.
Mulla tulee olemaan vain yksi hoitolapsi, kuusivuotias P. Hostäidin mukaan P on todella herkkä lapsi ja alkuun tosi ujo, mutta tutustuessa kiintyy voimakkaasti. Edellisen aupparin mukaan well-behaved, viisas ja aktiivinen, mutta itsenäinen, tyttö. Hän pitää lautapeleistä ja lukemisesta.


Lähtö Englantia ja uusia seikkailuja on jo tammikuun ensimmäisellä viikolla, mikä on todella pian ottaen huomioon sen, että viimeinen päätös aupparoinnista tapahtui eräänä perjantaiaamuna koiralenkillä. Innoissani laitoin viestiä parhaille kavereille, soitin äidille ja heti kotiin päästyä aloin lähettelemään hakemuksia.
Vaikka tää kaikki tapahtui tosi nopeasti, en malttaisi yhtään odottaa että pääsen hyppäämään koneeseen ja aloittamaan taas uuden luvun mun elämästä. Oon niin innoissani siitä, että saan taas puhua englantia pääkielenä, hämmästyttää ihmisiä suomalaisten oudoilla asioilla ja mikä parasta - viettää aikaa niinkin ihanan tytön kun P:n kanssa. <3 Olispa jo tammikuu. 

Comments

  1. Oi, tää sun blogi ja sinä ihmisenä kuulostaa tosi kivalta näin yhden postauksen perusteella! Ihailtava asenne sulla ainakin on, kun uskalsit noin vain jättää koulun ja duunin ja ottaa askeleen unelmia kohti. Oisinpa itsekin noin uskalias! Ulkomaajutut ja etenkin au pair - hommat kiinnostaa, joten sait musta uuden lukijan! :)

    Written by Neea

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi vitsi, kiitos ihanasta kommentista. <3 Kiva että rupesit lukijaksi. c:

      Delete
  2. Kuulostaapa tosi kivalta sun tuleva perhe ja tästä tekstistä näkee kyllä, kuinka innoissasi olet tästä koko jutusta! Ehdottomasti pistän muistiin sun blogin ja käyn lueskelemassa, miten elämä Englannissa sit lähtee sujumaan. Itsellä on au pair kokemusta kahden maan verran ja asustan nykysellään Skotlannissa, niin sun blogin aihepiirit kyllä tulee pyörimään varmasti omienkin kiinnostuksenkohteiden ympärillä :) Tsemppiä matkaan au pair hommien kanssa!

    http://fiiaelina.blogspot.co.uk/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, he vaikuttaa ihan täydellisiltä enkä tosiaankaan malttais yhtään odottaa Britteihin pääsyä. <3 Kiitoksia tsempeistä!

      Delete
  3. Wau, kuulostaa tosi siistiltä! Ihailen ihan suuresti sitä, miten uskalsit jättää opinnot ja työt Mäkkärissä taaksesi ja lähteä jahtaamaan omia unelmia! Tsemppiä tulevaisuuteen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No, kerranhan tässä vain eletään. :p Ainahan voi hakea Mäkkäriin uudestaankin töihin mutta kolmikymppisenä, monen koiran omistajana on hieman vaikeampi lähteä aupparoimaan. /).(\

      Delete
  4. Sun tuleva perhe kuulostaa tosi ihanalta! :) Jään innolla seurailemaan sun blogia. Tsemppiä tulevaan! :)

    https://sofiaidaannneli.blogspot.fi/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täysin samaa mieltä, niin ihanilta kuulostavat. <3 Kiitokset!

      Delete
  5. Tää vaikuttaa kyllä hyvältä blogilta, pitää jäädä seurailemaan millaiseksi tää lähtee kehittymään :)

    http://erelkee.blogspot.fi/

    ReplyDelete
  6. Kuulostaa niin jännittävältä! Mä haluan kans vielä joskus lähteä au pairiksi ulkomaille! :) Onnea matkaan! :)

    http://taruanuelina.blogspot.fi/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi, kiva kuulla! Aupparointi on ollut mullakin jo pitkään haaveena ja nyt päätin vaan lähteä. Toivottavasti säkin pääset pian toteuttamaan unelmiasi aupparoinnin suhteen. <3 Kiitti! :)

      Delete
  7. Vitsi arvostan sun rohkeutta, kun oot vaan lähtenyt. Itse haluaisin jossain vaiheessa muuttaa ulkomaille, mutta saa nähdä tapahtuuko niin koskaan, koska niin moni "arki" asia muuttuisi. :D

    Jään innolla seurailemaan sun blogia! :)

    http://siirikiviharju.com

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpa kiva kuulla. <3 Toki arkiasiat muuttuu ulkomaille muutossa, mutta äkkiä niistä "häh mitä ihmettä nyt tapahtuu" -hetkistä tulee sitä arkea.. Lähde ihmeessä!

      Delete

Post a Comment