KOTONA

Hitsi kun on kiva olla taas kotona! Mitä mä oon Facessa Naistenhuonetta seurannut ja kavereilta kuullut, olin varautunut ihan tappohelteisiin, mutta eihän tämä mitään ole! Toki oli hassua laskeutua yöllä ja huomata ulkona silti olevan 23 astetta lämmintä, mutta ei siinä pitkillä housuilla tullut kuitenkaan tukala, vaikka Englannissa hiki valui jo ihan vaan sohvalla istuessa ja tekstatessa. 

Mä lensin tälläkin kertaa Suomeen Finnairilla, eikä mulla oikeen ole mitään valitettavaa. Lento oli ajoissa, vaikka tuttuun tapaan portti annettiin vasta viitisen minuutttia ennen boardingin alkua, ja mun kaverin paikka oli vaihdettu kokonaan. Onneksi saatiin paikkoja venkslattua Suvin vieressä istuneen pariskunnan, sekä mun vieressä istuneiden poikien kanssa, ja päästiin melkein vierekkän! Vaan käytävä oli välissä, mutta kyllä siitä sai silti hyvin kuulokkeet jaettua nousun ja laskun ajaksi, sekä jutun lentämään kun ei tarvinnut huutaa. 
So far mä olen ehtinyt käydä uimassa joka päivä eri järvessä tai lammessa, syönyt paljon suomiruokaa ja saanut myöskin vedenalaisesta kalliosta hirmu ikävän haavan, joka kirveli koko eilisen uintireissun. Haava valitsi vieläpä niinkin hyvän paikan kun ranteen taittokohdan, joten en voi nojata lattiaan edes vasemmalla kädellä nyt. Ei se mitään. Kävin myös katsomassa verikuuta, joka ei loppujen lopuksi ollut oikein minkään näköinen. Pilviä oli niin paljon että itse kuu vilahti vain pari kertaa, mutta ainakin maisemat Soukassa oli hienot. 
Pihkan kanssa oon tietty ollut niin paljon kuin mahdollista, ja meinasinpa mökkimatkalla viedä karvalapsen myös Hämeenlinnaan mätsäreihin, kun mihinkään oikeisiin näyttelyihin en häntä ilmoittanut. Mielelläni veisin tämän karvattoman elukan myös ihan oikeaan kehään, mutta koska sain tietää lopulliset lomapäiväni niin myöhään, ei ehditty mihinkään halvimpaan ilmoihin. Niitä viidenkympin näyttelymaksuja en suostu maksamaan, enkä kyllä tiedä kuka muukaan maksaa, ellei kyseessä ole joku supermeganäyttely. 
Pihka sekosi taas lentokentällä mut nähdessään, eikä pienen sinikielen pusuilta voinut välttyä. Hän on myös nukkunut uskollisesti kaikki yönsä mun sängyn alla, vaikka yleensä viihtyykin pikkueteisen viileällä laattalattialla. Kaipa tästä uskaltaisi nyt sanoa, että tuo koira on aika kiintynyt muhun. Tätä postaustakin kirjoitetaan yhdessä etupihalla!

Comments

Post a Comment