TUKHOLMASTA ENGLANTIIN

On onni olla syntynyt heinäkuussa, ja vielä suurempi onni on olla Viikkarin clubkortin haltija, sillä tänäkin vuonna mua hemmoteltiin halvoilla risteilyillä - halvimmat matkat oli kahta euroa, kalleimmat kahdeksaa. Viime vuonna lähdin ikärajoja uhmaten poikien kanssa nappaamaan Kangaskhaneja Mall of Scandinaviasta, mutta tänä vuonna porukka kutistui vain kahteen, kun yksi nautti Espanjan auringosta ja toista ei muistettu edes kysyä mukaan. Hups. 
Porukka siis kutistu puoleen, eikä Tukholmasta lähdettykkään tunnelbanalla kohti Solnaa, vaan jäätiin Miikan kanssa tsekkailemaan tuota pääkapunkia ja sen lähiympäristöä. Seurattiin muita Suomiturreja kohti Gamla Stania, jossa erkaannuttiin Suomea puhuvasta porukasta Tigerin kautta 7eleveniin Loka crushien ja postikorttien perässä. Myyjä ei puhunut sanaakaan englantia enkä mä ruotsia, mutta kortti oli tullut perille Englantiin ja P:ltä lähti samantien kortti myös kohti Suomea. 
Lämpötilat oli "vaan" kevyet 28 astetta, joten vesipullo ja Loka tyhjeni nopeammin kun ehti toisen suomalaisen bongata, mutta Gamla Stan ja Tukholma ylipäätänsä oli kyllä tosi kauniita. Koska käveltiin koko maissaoloaika vain ympäriinsä koluamassa aluetta, käveltyjä kilometrejä kertyi lähemmäs 12, ja Gamla Stan saatiin Tallinnan Vanhan kaupungin lailla ruksattua pois to do listalta. Voi myös olla, että Tukholma saattoi siirtyä "Katin tulevaisuuden mahdolliset asuinpaikat" -listalle.. Äiti älä nyt hermostu.
Vajaa puolitoista viikkoa myöhemmin mulla lähti lento kohti Arlandaa, jossa mulla oli välilasku. En pahemmin välitä vaikkei lento olisikaan suora, en vaan tykkää nousuista yhtään. Jotenkin selvisin kuitenkin hengissä nousut yksin, mutta siinä Ahvenanmaan tienoilla oleva turbulenssi olisi kyllä voinut jäädä pois. En ole ikinä kärsinyt niin pomppivasta kyydistä kuin tuolloin, ja pilvetkin oli niin tummat etten nähnyt edes lentokoneen siipeä ikkunasta! Jos jotakin hyvää voisi sanoa, mulla oli onneksi kolme paikkaa itselleni molemmilla lennoilla. 
Lensin pelkillä käsimatkatavaroilla, ja mun personal item oli carry on -laukun kokoinen, mutta kukaan ei valittanut. Molemmat laukut oli ylipainoisia, kun Annalle piti roudata Tukholmasta earl gay -teetä ja Fazerin sinistä, hosteille ja Matin perheelle Suomiherkkuja, sekä P:lle Mölkky. Ollaan pelattu joka päivä kyseistä peliä mun tänne saapumisen jälkeen, ekana päivänä peräti yhdeksän kertaa putkeen, ja voin sanoa että yhtä huonoja, ja että kun tuo sade lakkaa, pieneltä kesälomalaiselta pääsee "can we play the new game?". Ja mehän pelataan. 

Comments

  1. Äiti sai jo hyperventilokohtauksen tekstistä uuden asuinkaupungin Tukholman kohdalla! Ja naurukohtauksen heti seuraavasta lauseesta...! 💜💜

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei nyt vielä tarvitse hyperventiloida, täällä mä oon vielä turvallisesti Englannissa.. :D Mutta olisihan Ruotsi nyt miljoona kertaa lähempänä Suomea kuin Englanti...

      Delete
  2. Älä nyt seuraavaks sentää rupee ruotsalaiseks :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä mä voisin kokeilla millaista olisi olla tuollainen länsinaapurilainen. :p

      Delete

Post a Comment